Johtaminen, valmennus ja motivointi

Johtaminen ja johtajuus ovat hyvin polttavia puheenaiheita ja niitä on tarkasteltu vuosien saatossa konteksisidonnaisena, sosiaalisena konstruktiona, synnynnäisinä ominaisuuksina ja käyttäytymisenä erilaisissa johtamistilanteissa. Esa Hiltunen osoitti (11.11.2016, johtamisen perusteet) luennollaan, että englannin kielen termin leadership googlettaminen tuottaa yli 500 miljoonaa hakutulosta. Johtajan voi määritellä henkilöksi, joka ohjaa, hallitsee tai motivoi toisia (Clegg, Kornberger, Pitsis 2016, 123.) Erilaiset teoreettiset näkökulmat johtamiseen ovat tärkeitä johtamisen käytännön kannalta, jolloin johtaja voi tarkastella monipuolisesti omaa toimintaansa sekä organisaation laajaa verkostoa ja saada suuntaviivoja omaan työskentelyynsä. Googlen hakutulos kertoo universaalista ja globaalista kiinnostuksesta johtamista kohtaan ja erilaiset määritelmät luovat erilaisia kenttiä ja teorioita tarkastella sekä tutkia johtamista, kuten vähemmän eksaktille tieteenalalle on tyypillistä.

Johtamisen tutkimuksen pääalueet ovat painottuneet piirreteorioihin, johtamiskäyttäytymistä selittäviin teorioihin ja kontingenssiteorioihin johtamisesta (Esa Hiltunen 11.11.2016, luentodia 3.) Piirreteoriat tarkastelevat millainen on hyvä johtaja ja millaisia ominaisuuksia johtaminen vaatii. Tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt vähän todisteista siitä, että johtajuus olisi synnynnäinen ominaisuus (Clegg, Kornberger, Pitsis 2016, 125.) Tietyt ominaisuudet kuitenkin ovat johtajuuden kannalta hyödyllisiä. Johtajuuden tarkasteluun ja hyvään johtamiseen liittyy nykyisenlaisen organisaatiokulttuurin myötä myös moninaiset vuorovaikutussuhteet, erilaiset alaisten ominaisuudet sekä luottamus organisaation ja alaisten toimintaan, joten pelkillä johtajalle suotuisilla ominaisuuksilla ei saada moninaista vuorovaikutussuhteiden kenttää kukoistamaan. Johtajuutta ja organisaatioiden toimintaa on siis tarkasteltava laajemmin kuin pelkkinä johtajan ominaisuuksina.

Johtamiskäyttäytymistä selittävät teoriat painottuvat kahteen perusulottuvuuteen, joissa kiinnitetään huomio ihmisiin ja tuotantoon. Blake ja Moutonsin malli jakaa johtamisen ihmiskeskeisyyden ja tuotantokeskeisyyden perusteella erilaisiin johtamistyyleihin, joista ihmiskeskeisten johtamistyylien todetaan olevan tehokkaimpia (Clegg, Kornberger, Pitsis 2016, 127.) Ihmiskeskeiseen johtamistyyliin linkittyy myös valmentava johtamisote, jossa korostuu alaisten toimijuus, osaaminen ja pystyvyys. (Huovinen, 11.11.2016.) Johtaja omalla toiminnallaan on rikkomassa työskentelyn esteitä ja luottamus alaiseen synnyttää sisäistä motivaatiota toiminnan vapauden tunteen kautta. Nykyisessä yhteiskunnassa työ määrittää ihmistä hyvin voimakkaasti. Työ mielletään hyvän elämän ja toimeentulon lähteeksi ja ammatin kautta määritellään omia ominaisuuksia, vahvuuksia, heikkouksia sekä omaa paikkaa yhteiskunnassa. Ihmiskeskeinen johtamistyyli tuottaa hyvinvointia ja arvostusta työssä sekä motivaatiota omaa työtä kohtaan, jotka heijastuvat juuri ihmisen määritellessä omaa paikkaansa yhteiskunnassa työn kautta. Myönteiset kokemukset sekä positiivisen huomion ja palautteen saaminen omasta työpanoksesta syventää yhä työn merkitystä yksilön reflektoidessa omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Yhteisöllisyyden kokemukset ovat voimaannuttavia ja usein ihmiset määrittelevät itseään myös ryhmien kautta, johon he kuuluvat. Työn ja yhteosön merkitykselliseksi kokeminen auttaa sisäisen motivaation muodostumista omaa työtänsä kohtaan.

Viimeinen johtamiskäyttäytymistä selittävä teoria kuvaa johtamisen tilanne- ja kontekstisidonnaisena toimintana (Hiltunen 11.11.2016, luentodia 8.) Johtajan täytyy sovittaa omia ominaisuuksiaan ja johtamistyylejään tilanteen mukaisesti. Herseyn tilannekohtaisen johtamisen malli esittää neljä erilaista johtajuuden roolia erilaisiin käyttötarkoituksiin organisaation tarpeista riippumatta. Johtajan tulee osata delegoida, osallistua, myydä sekä käskyttää (Clegg, Kornberger, Pitsis 2016, 131.) Nämä neljä eri kompetenssia vaativat hyvin paljon erilaisia ominaisuuksia johtajalta ja organisaation alaisten valmiudet, tiedot sekä taidot vaikuttavat hyvin vahvasti johtamistyyliin. Erilaisten teorioiden tunteminen on elintärkeää johtajan sopeuttaessa omaa toimintaansa alaisten tarpeiden mukaisesti. Erilaisten teorioiden kautta kumpuaa myös johtamisen käytännöt. Arvostus sekä luottamus johtajan ja alaistensa välillä on ensiarvoisen tärkeää, jotta jokainen voi tuntea olevansa ryhmän jäsen ja työ saa syvemmän merkityksen yhteisen tavoitteen kautta. Johtajuuteen linkittyy siis hyvin vahvasti myös alaiset ja koko organisaatio, joten lienee paikallaan sanoa sellainen johtaja, kuin alaisensa. Ja päinvastoin