Johdanto johtajuuteen

Mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos. Maailma on jatkuvassa muutoksessa. Tämä muutos heijastuu myös työelämään ja sitä kautta myös johtamiseen. Hyvä johtaja on valmis muutokseen, hän osaa varautua siihen mahdollisesti ennakolta, sekä toimia äkillisissä muutostilanteissa, johtaen ryhmäänsä siten, että se selviää kunnilla eteen tulevista muutoksista ja mahdollisista vaikeuksista.

Johtamisesta mieleen tulevat ensimmäisenä suurten yritysten johtaminen, presidentti, koulun opettajat ja rehtori, johtamisen taidot tai taidottomuus, omat esimiehet…
Kaikista ei ole johtajiksi ja toiset nähdään tai he kokevat olevansa synnynnäisiä johtajia.

Ihmiset jaetaan ja he jakautuvat automaattisesti karkeasti johtajiin ja seuraajiin. Eihän johtajakaan voi olla johtaja, ellei hänellä ole seuraajia, sillä silloin ei ole käsiteltävää hierarkiaa, eikä ketään jota johtaa. Pienet yhden hengen yritykset ovat kansankielessä oman itsensä herroja: he johtavat itse itseään ja omaa toimintaansa. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvinä puolina voisi ajatella, ettei johtaja ole tällöin vastuussa kenellekään muulle työn tuloksista, onnistumisista tai epäonnistumisista. Työajoistakin hän päättää itse, samoin kuin palkasta ja saakin kaikki voitot itselleen. Negatiivisina aspekteina voidaan nähdä, että myös kaikki vastuu on yksin johtajan harteilla. Jos yrityksellä menee huonosti, hän voi syyttää siitä vain itseään.

Johtamiseen liittyvät joukko keskeisiä termejä, joita ovat sensemaking, kognitiivinen dissonanssi, identiteetti ja rationaalisuus. Seuraavaksi keskityn näiden termien avaamiseen.

Sensemaking on selittämistä, käsitteellistämistä ja yritystä ymmärtää. Tämä on ihmisen luontainen taipumus käsitteellistää maailmaa ja ymmärtää sen syy-seuraussuhteita. Johtajien tarkoituksena on saada koko organisaatio ymmärtämään asioita ryhmän tavoitteen kannalta ja mielellään toki samalla tavalla. Näin tavoite on helpompi saavuttaa. Sensemakingin aisaparina toimii meaningmaking eli merkitysten antaminen. Näiden sanotaan olevan johtajuuden ydintä.

Miten nämä liittyvät sitten johtamiseen? Johtajalla pitäisi olla kyky ymmärtää, tulkita ja välittää sitä mitä organisaatiossa ja sen ympärillä tapahtuu. Tämä kaikki pitäisi vielä tehdä ymmärrettävästi. Ymmärrettävyydessä apuna ovat hyvät viestintätaidot. (Mirjami Ikonen 2016, diat 11-13.)

Kognitiivisella dissonanssilla tarkoitetaan ristiriitaa havaintojen ja oman tiedon välillä. Kärjistetysti tällainen ristiriita syntyy, kun esimerkiksi sana punainen kirjoitetaankin sinisellä värillä ja sininen-sana kirjoitetaan punaisella värillä. (Mirjami Ikonen 2016, dia 21.)
Johtamisessa kognitiivinen dissonanssi näkyy työntekijän sitoutumisena tehtävään. Hänen mielipiteensä ja odotuksensa määrittävät miten hän reagoi saatuun palautteeseen. Esimerkiksi jos työntekijä uskoo tehneensä parhaansa ja pitää valmiiksi saattamaansa työtään erinomaisena ja loistavana, mutta saakin palautteekseen vain kehitysideoita ja korjausehdotuksia, tällöin hänen omat kuvitelmansa työstään ja muiden antama palaute ovat ristiriidassa.

Identiteetti on luentodiojen mukaan (Mirjami Ikonen 2016, dia 16.) määritelty seuraavasti: ”erityinen tapa, jolla jokainen muodostaa käsitystä itsestään, tulkitsee ja ymmärtää itseään suhteessa toisiin”. Ihmisen identiteetti on jatkuvassa muutoksessa ja päivitämme ja muokkaamme sitä kokemustemme ja ympäristöstä saamiemme tietojen mukaan. Monilla henkilöillä on erilaisia identiteettejä tai rooleja. Minä töissä, kotona ja harrastuksissa voi olla aivan erilainen. Joskus työtoverille saattaa tulla yllätyksenä, että aina niin iloinen ja pirteä työkaveri, ei välttämättä hymyile ja höpötä jatkuvasti vapaalla ollessaan. Työtoveri on kuitenkin omien kokemustensa kautta muodostanut käsityksen työkaveristaan ja herkästi yleistää sen myös muihin ympäristöihin. Identiteetti vaikuttaa paitsi työntekijään myös esimiehen tai johtajan käyttäytymiseen, sekä siihen kuinka hän johtaa. Oman kokemukseni mukaan monet johtajat ovat huomattavasti hillitympiä, asiallisempia ja formaaleja työelämässä, kuin kotielämässään. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä johtajat usein vastaavat tuloksesta ja projekteista eteenpäin ja ulos päin firmasta.

Toimivalle organisaatiolle ovat ominaisia seuraavat ominaisia piirteet. Piirteet on vapaasti suomennettu teoksesta Managing & Organizations (Clegg, Kornberger, Pitsis 2016, 22-23).

• Organisaatio ja sen toiminta on tietoisesti muodostettu, muotoiltu ja se on ilmaistu käytännön rutiinien ja erityisten struktuurien kautta.
• Organisaatiolla ei ole aikaa ja se ei ole liikkumaton. Organisaation muutos tulee näkyviin viimeistään kokemusten tuomien muutosten kautta.
• Organisaatio on tulevaisuusorientoitunut. Jäsenet pyrkivät saavuttamaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Tämä tulevaisuus on usein esitetty maaleina tai kohteina, joita kohti organisaatio pyrkii.
• Organisaatiossa vallitsee työntekijöiden välillä hierarkia, joka muodostaa sen jäsenille erilaisia rooleja ja suhteita. Hierarkia on systemaattinen järjestely, jossa käskemis- ja kontrollivoima on annettu tietylle taholle.
• Vastuu on määritelty toiminnan, roolien ja vastuiden kautta. Näihin vaikuttavat työntekijän kokemukset tulevista toimista.
• Tulevaisuuden toimien avautuessa työntekijöiden toimilla, rooleilla ja vastuilla on systemaattinen painoarvo. Tämä antaa mahdollisuuden uudelleen järjestää organisaation toimintaa.

Organisaatiot on rakennettu sääntöjen päälle. Säännöt kertovat miten asioita on tehty ennen ja miten ne tulee tehdä tulevaisuudessa. Säännöt edellyttävät rationaalisuutta. Jos organisaatiot seuraavat ja noudattavat heille annettuja ohjeita heidän tekemiensä mahdollisten virheiden määrä vähenee. Sääntöjen tarkoitus on suojella työntekijöitä ja varmistaa rationaalisuuden toteutuminen. (Clegg, Kornberger, Pitsis 2016, 23.)

Johdettaviakin on erilaisia ja riippuu paljon johtajan kyvyistä ja taidoista, miten hän pystyy hallitsemaan oman johdettavan ryhmänsä. On aivan eri asia johtaa pitkään alalla ollutta viiden hengen porukkaa kuin 15 lasta käsittävää 5-vuotiaiden ryhmää tai joukkoa eritaustaisia 18-48-vuotiaita työntekijöitä. Mielestäni hyvä johtaja on inhimillinen ja varma. Hän tietää mitä ryhmä tekee – tai ainakin mitä sen pitäisi tehdä. Hän on jämäkkä ja joustava, muttei loppumaton kuminauha. Lisäksi hän osaa ratkaista ongelmia ja ristiriitoja, kannustaa ja antaa palautetta.
Melko paljon vaadittu yhdeltä ihmiseltä.